Lahden kansainvälisen urkuviikon johtaja Pauli Pietiläinen

Maanantai 9.8.

Tiistai 10.8.

keskiviikko 11.8.

torstai 12.8.

perjantai 13.8.

lauantai 14.8.

sunnuntai 15.8.

 10.00         jumalanpalvelus

                   Ristinkirkko

Lahden viikon

juuret Saksassa

Aimo Känkänen

50-luvulla Saksaa pidettiin urkupiireissä runsaitten mahdollisuusien maana. Myös urkuri Aimo Känkänen teki useita opitintomatkoja Saksaan. Eräältä matkalta hän toi mukanaan opettajansa ajatuksen "urkuvespereiden" järjestämisestä. Sen seurauksena Lahteen syntyi konserttisarja  Kesäillan urkumusiikki, joka keräsi pian suosiota niin soittajien kuin yleisönkin keskuudessa.

Sittemmin Känkänen teki myös laajemman kierroksen Saksassa tarkoituksena tutustua maan kulttuurielämään. Tällöin hän päätyi Nürnbergiin ja tutustui siellä vuosittain järjestettävään kansainväliseen urkuviikkoon. Viikko teki vaikutuksen lahtelaiseen ja hän alkoi miettiä vastaavan tapahtuman järjestämistä kotikaupungissaan. Se tuntui alkuun vain rohkealta haaveelta, olihan Lahti tyystin erilainen paikka kuin Keski.Euroopan suuret kulttuurikeskukset. Ajatus jäi kuitenkin elämään.

Nürnbergin kansainvälinen urkuviikko

Lahden

urkuviikon aloitus

 
Kesäillan urkumusiikki -sarjan menestyksen myötä idea viikon mittaisesta urkutapahtumasta nousi taas pinnalle Aimo Känkäsen ajatuksissa. Kun Organum-seura päätti 1970-luvun alussa ottaa Lahden vuosikokouksensa pitopaikaksi, Känkänen koki tilaisuutensa tulleen. Lahden kansainvälinen urkuviikko näki päivänvalon kesällä 1973.

James Dalton ja Aimo Känkänen ensimmäisellä urkuviikolla

Aloittaminen vaati rohkeutta ja lujaa uskoa asiaan. Känkänen perusti kansainvälisen urkuviikon kaupunkiin, jossa ei ollut ainuitakaan kansainvälisen tason urkuja. Tapahtuman keskus oli pieni, hämärä puukirkko pula-ajan jälkimainingeissa valmistuneine urkuineen. Niitä soittajat kutsuivat leikkisästi mankeliksi. Viikon järjestelyt ja investoinnit piti tehdä ennen kuin edes koko tapahtuman rahoitus oli selvillä. Erään ulkomaisen esiintyjän saapuminen taas varmistui vasta vähän ennen tapahtuman alkua kun kaikki ohjelmat oli jo painettu valmiiksi.

Ongelmat saatiin kuitenkin yksi kerrallaan järjestettyä. Matkalla toiseksi viimeisen illan konserttiin Känkänen alkoi jo miettiä tulevaa. "Oltiin menossa eteenpäin kohti tulevaisuuden näkymiä. Olin vakuuttunut alkaneen festivaalin mahdollisuuksista." hän kirjoittaa muistelmissaan.

Uudistuva viikko

Lahden kansainvälinen urkuviikko on ensimmäisistä vuosista alkaen pyrkinyt jatkuvasti sekä laajentamaan ohjelmistoaan että pysyttelemään mukana ajan hengessä. Soittimena urut ovat keskeisessä roolissa, mutta niiden rinnalle ovat nousseet kuorot, orkesterit, soitinyhtyeet ja solistit. Ohjelmistoon on myös vuosittain tuotu uusia asioita. Uruilla on muu muassa säestetty klassista mykkäelokuvaa sekä Venäjän valtionsirkuksen tanssijoita. Konsertteja on myös järjestetty Lahden keskustan vieressä sijaitsevassa, 400 metriä pitkässä maantietunnelissa. Tunneliin rakennettiin esiintymistilat sekä 600-paikkainen ravintola. Tunneli valittiin konserttipaikaksi sen ainutlaatuisen katedraaliakustiikan vuoksi. Sibeliustalossa sai ensiesityksensä Motorgan-teos uruille, soitinyhtyeelle ja kahdelle moottoripyörälle.

Moottoripyörät Sibeliustalon konserttilavalla.

Urkuviikko on myös monin tavoin pyrkinyt tukemaan kotimaista sävellystyötä sekä esittävää urkutaidetta. Tähän on pyritty muun muassa järjestämällä seminaareja, kursseja ja kilpailuja.
Vuodesta 1978 urkuviikko on kuulunut arvostettuun Finland Festivals -ketjuun.

Ristinkirkko

Lahden keskustassa sijaitseva Alvar Aallon suunnittelema Ristinkirkko on ollut eri tapahtumissa kansainvälisen urkuviikon päänäyttämö. Hyvän akustiikan omaavan kirkkosalin lisäksi rakennuksessa on tilava auditorio, kahvila ja ryhmätiloja. Kirkko jäi Alvar Aallon viimeiseksi Suomessa valmistuneeksi työksi. Se vihittiin vuonna 1978.

Urut

Kirkossa on Urkurakentamo Veikko Virtasen 52-äänikertaiset urut, joissa on sähköinen rekisterihallinta. Lisätietoja.

Esteettömyys

Itse kirkkosali on esteetön. Ulko-ovien edessä on pehmeää hiekkaa ja suurikokoiset ovet eivät aukea itsekseen. Portaitten lisäksi kerrosten välillä on hissi, johon kaikki sähköiset kulkulaitteet eivät mahdu. Kokoustilat, kahvio ja wc sijaitsevat pohjakerroksessa.

Sibeliustalo

Sibeliustalo on lahtelainen kongressi- ja konserttikeskus Vesijärven rannalla lähellä kaupungin keskustaa. Vuoden 2000 keväällä valmistuneen rakennuksen sisäänkäynti tapahtuu saneeratusta ja punatiilisestä entisestä puusepäntehtaasta. Muuten talo on tehty kantavia rakenteita myöten puusta. Koko taloa ympäröi lasinen kate.

Rakennuksen konserttisali on kansainvälisissä arvioinneissa valittu kuuluvaksi Euroopan viiden ja maailman kymmenen parhaan konserttisalin joukkoon. Talon ovat suunnitelleet Hannu Tikka ja Kimmo Lintula. Akustiikan on suunnitellut amerikkalainen Russel Johnson ja Artec Consultants Inc.

Urut

 Salissa on 52-äänikertaiset ranskalais-romanttiset urut. Ne on rakentanut  ruotsalainen urkurakentamo Grönlunds Orgelbyggeri Ab. Valmistuessaan vuonna 2007 kyseessä olivat vasta toiset Suomessa konserttikäyttöön rakennetut urut. Lisätietoja.

Esteettömyys

Sibeliustalo on täysin esteetön.

2020 urkuviikon aikana

Sibeliustalo on suljettu

remontin vuoksi.

Urut - lyhyt historia

Kreikkalaisen insinööri Ctesibiuksen keksimät ensimmäiset pilliurut

Urut ovat historiansa aikana kokeneet monia muutoksia. Tiettävästi ensimmäinen soitin, joka muistutti rakenteeltaan nykyaikaisia urkuja, syntyi Aleksandriassa 200-luvulla. Siinä oli neljä äänikertaa joista jokaisessa 13 pilliä. Urkuja käytettiin muun muassa sirkuksessa ja teatterissa. Hellenistisessä maailmassa uruista tuli sitten keisarillisten hoviseremonioiden soitin. Kun seremoniat saivat kristinuskon leviämisen myötä myös uskonnollisia sävyjä, tuli uruista luontevasti myös kirkollinen soitin.

Ensimmäiset varmat tiedot urkujen käytöstä jumalanpalveluksessa ovat 900-luvulta. Seuraavina vuosisatoina urut alkoivat levitä kaikkeen kirkolliseen käyttöön. 1300-luvulle tultaessa entisestä sirkussoittimesta oli tullut kirkon oma soitin.

Aikojen kuluessa urkuihin tehtiin vähitellen erilaisia parannuksia. Näitä olivat muun muassa äänialan kasvu ja alkuun varsin vaatimattoman jalkion mukaantulo. Maiden väliset yhteydet eivät olleet niin vaivattomat kuin nykyään, joten eri sivistysvaltioissa urut kehittyivät eri suuntiin. Urkujen myötä kehittyi omaan suuntaansa myös niille eri maissa sävelletty musiikki. 

Museoitu Nauvon positiivi on 1600-luvulta.

... urut, lyhyt historia

Vanhimmat soittokelpoisina säilyneet urut ovat Sveitsin Sionissa. Ne ovat noin vuodelta 1390. Alla oleva video on englanninkielinen, mutta sisältää myös runsaasti uruilla soitettua musiikkia.

Musiikin renessanssiaikana 1400 - 1600 luvuilla urkujen kehitys jatkui. Tärkeä uudistus oli pillien jakaminen pillistöihin, joilla kaikilla oli aluksi yhteinen koskettimisto. Soittaja saattoi myös halutessaan estää ilman pääsyn tiettyihin pillistöihin, josta kehittyi aikaa myöten urkujen rekisteröinti. 

Vapaaehtoisten voimannäyte

Vapaaehtoinen työ on alusta saakka ollut merkittävässä asemassa viikon onnistumisessa. Tehtäviä on riittänyt alkaen autonkuljetuksista ja kahvinkeitosta aina konserttijärjestelyihin ja tähtivieraista huolehtimiseen saakka. Tekijöiden määrä nousi parhaimmillaan yli 30:n. Monet vapaaehtoisista antoivat ammattitaitonsa viikon käyttöön, mutta työtä tehtiin myös vailla koulutusta silkasta auttamisen ilosta.

 Heistä keskeisimpiin kuului Petri Vähätalo, joka jatkoi pitkään myös viikon hallituksen jäsenenä. Hänet nimettiin 2018 yhdistyksen kunniajäseneksi. Pitkälti Aulis Parviaisen ansiota oli, että kanttorit ottivat viikon kesäiseksi kohtaamispaikakseen jonne tultiin paitsi seuraamaan urkuviikkoa myös tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Hän myös laati aloitteestaan yhdessä Hannu Huovilaisen kanssa viikon ensimmäisen nettisivun aikana, jolloin internet-kotisivut olivat vielä harvinaisia.

Alkuvuosien vapaaehtoisia perhepotretissa.

 Petrii Vähätalo

Ailis Parviainen

Vielä lisäksi...

 

Hannupekka Huovilainen

Hyvä ratkaisu. Luultavasti.